Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 2

Asetteluohjeita 2: Välimerkit

Muutamia perusasioita välimerkkien käytöstä. Kokeneemmille kirjoittajille tässä on varmasti paljon tuttuakin, mutta kertaus ei ole koskaan pahasta.

Netistä löytyy paljon ohjeita välimerkkien käytöstä. Hyviä neuvoja löytyy mm. Nykyajan kielenoppaasta ja Kirjoittajan ABC:stä. Näitä oppaita olen käyttänyt myös lähteenä tätä osiota kirjoittaessa.

Virke alkaa aina isolla alkukirjaimella (muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta) ja päättyy kysymysmerkkiin, huutomerkkiin tai pisteeseen. Joskus kaunokirjallisessa tekstissä lause voi päättyä myös viivaan/viivoihin tai kolmeen pisteeseen. Nämä ovat yleisempiä vuorosanoissa ja ajatuksia kuvattaessa.

Kysymysmerkki ja huutomerkki

Kysymysmerkkejä käytetään huudahduksissa, käskyissä, komennoissa, kehotuksissa, kielloissa, toivomuksissa ja vetoomuksissa. Kaunokirjallisessa tekstissä huutomerkki voi kuvastaa vihaa, hämmästystä, iloa tai ihan vain kovaa ääntä. Kysymysmerkkiä taas käytetään kysymysvirkkeiden tai kysymyksen kaltaisten ilmausten lopussa. Jos kysymys on sisällöltään enemmän tuumailua tai jahkailua, vaikka muotoilultaan onkin kysymys, kysymysmerkki voidaan korvata pisteellä. Epäsuoran kysymyslauseen loppuun ei merkitä kysymysmerkkiä.

Kysymysmerkkejä ja huutomerkkejä tulisi käyttää säästellen. Kaksi merkkiä peräkkäin on selvä maksimi; suurempi määrä saa tekstin näyttämään rauhattomalta. Äänensävyjä voi kuvata muullakin kuin huutomerkkien suurella määrällä lauseen lopussa. Huutomerkkejä tai kysymysmerkkejä ei kannata myöskään olla tekstiin ripoteltuna paljon. Mitä enemmän näitä merkkejä käytät, sitä varmemmin niiden teho laskee. Parhaiten ne iskevät lukijan silmään, jos niitä on vain yksi tai kaksi tekstin sisälle upotettuna.

Joskus lause voi jatkua kysymys- tai huutomerkin jälkeen. Tällöin seuraava sana alkaa pienellä kirjaimella. Tätä hämmennyksen aiheuttajaa näkee erityisesti vanhassa kirjallisuudessa, nykyaikana se on harvinaistunut lähinnä kai vaikeutensa takia. Varmemmin saat oikein, jos aloitat aina seuraavan lauseen isolla alkukirjaimella. Ainoa poikkeus on henkilöiden ajatukset.

Muut välimerkit ovat tekstin sisäisiä, ne eivät päätä lausetta. Yleisin näistä on pilkku, muita on kaksoispiste ja puolipilkku.

Pilkku

Pilkkuja käytetään luetteloissa erottamaan listatut asiat. Samoin sitä käytetään erottamaan virkkeen eri lauseita tai lauseen osia toisistaan. Pilkun käyttöä on avattu hyvin kattavasti Kirjoittajan ABC:ssä. Jos sinulla on ongelmia pilkun käytössä, suosittelen katsomaan kyseistä sivustoa. Tässä muutamia perusvinkkejä pilkkuihin:

1. Virkkeen eri osat, eli lauseet, erotetaan toisistaan pilkulla. Lause on virkkeen osa, josta löytyy predikaatti, eli taipuneessa muodossa oleva verbi. Esim. Napoleon koki tappion vuonna 1815 Waterloon taistelussa Belgiassa, ja hänet karkotettiin Saint Helenan saarelle.
2. Sivulauseen voi erottaa alistuskonjunktioista ja relatiivipronomineista. Alistuskonjunktioita on: että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, mikäli, vaikka, joten, kuten ja kuin. Liittokonjunktioita on: ennen kuin, ikään kuin, niin kuin jne. Relatiivipronomineja on: joka ja mikä. Ne taipuvat substantiivien tapaan (joka, jotta, jossa jne.).
3. Harjoittele. Lue paljon kirjallisuutta. Tarkkaile lauserakenteita ja pilkkujen käyttöä. Opettele tunnistamaan lauseen predikaatit.
4. Kirjoita kuin teksti olisi tarkoitettu luettavaksi ääneen. Vaikka suomen kielessä pilkut ovat pääasiassa silmää varten, voidaan silti sanoa, että pilkun kohdalla on tarkoitus vetää henkeä. Sijoita nämä tauot niin, että ne rytmittävät tekstiä oikealla tavalla.

Pilkkusääntöihin liittyy paljon poikkeuksia. Näistä poikkeussäännöistä tärkeimpiä ovat:

1. Jos lauseilla on yhteisiä osia, lauseiden väliin ei tule pilkkua. Esim. Olin valvonut illalla myöhään ja siksi halusin nukkua aamulla pitkään. (Yhteistä yks. 1. persoona.)
2. Samanlaisten sivulauseiden väliin ei tule pilkkua, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio. Esim. Seuraavana päivänä tuli tieto, että hän oli päässyt hakemaansa lukioon ja että hänen paras ystävänsäkin oli päässyt samaan paikkaan. (Rinnastuskonjunktio ’ja’ yhdistää kahta ’että’ -sivulausetta.)
3. Lyhyiden päälauseiden väliin ei tarvitse pilkkua, jos niitä yhdistää rinnastuskonjunktio. Esim. Sataa vettä mutta silti aurinko paistaa.
4. Pää- ja sivulauseen väliin ei tarvitse pilkkua, jos päälause on yksisanainen. Esim. Luulisi että kaikki tietävät sen.
5. Kaksi- ja kolmisanaisten liittokonjunktioissa ei ole aina selvää, mikä konjunktio kuuluu mihinkin lauseeseen. Tällöin pilkkua ei tarvita. Esim. Lähden juhlista niin pian kuin vain on mahdollista.

Kaksoispiste

Kaksoispistettä käytetään, kun asioita listataan tai kun lausetta seuraa omana lauseenaan täydentävä tai täsmentävä selitys, tulos, perustelu tai päätelmä. Sitä voidaan käyttää myös vuorosanoja merkittäessä, kun johtolause tulee vuorosanaa ennen.

Esimerkkejä kaksoispisteen käytöstä:

1. Lista. ”Pöytä oli kukkuroillaan mitä ihanimpia ruokia: salaatteja, laatikoita, kakkuja ja jäätelöitä, niin paljon kuin vain jaksoi syödä!”
2. Selitys. ”Minulle annettiin nuorena yksi neuvo: kanna aina mukanasi nenäliinaa.”
3. Tulos. ”Kannatti lähteä sienestämään: löysimme ämpärillisen kantarelleja.”
4. Perustelu. ”Ravintolailta meni alusta asti pieleen: saimme odottaa ensin ruokaa yli tunnin ja kun ruoka vihdoin saapui pöytään, se oli kylmää.”
5. Päätelmä. ”Maito oli loppu: äiti oli taas unohtanut käydä kaupassa.”

Kaksoispistettä käytetään asioita luetellessa vain, jos luetteloa edeltävä lause on täydellinen.

Esimerkki:

Pöydälle oli katettu salaatteja, laatikoita, kakkuja ja jäätelöitä.

Kun kaksoispistettä käytetään kohtien 2–4 esittämällä tavalla, se on tehovälimerkki. Kuten huutomerkki ja kysymysmerkki, myös kaksoispisteen teho voi laskea, jos sitä käytetään liikaa. Kaksoispistettä voi korvata useimmissa kohdissa pisteellä tai puolipisteellä.

Puolipiste

Puolipistettä (; -merkki) käytetään erottamaan virkkeenveroisia ilmauksia silloin, kun piste tuntuu liian vahvalta. Puolipisteen erottamat virkkeet käsittelevät usein samaa asiaa mutta eri puolilta. Puolipistettä voi olla vaikea hahmottaa, milloin se tulee tai ei tule. Sen sijasta voi käyttää pistettä tai joskus ajatusviivaa tai pilkkua. Puolipisteen käytöstä ei ole selkeitä sääntöjä, vaan sen käyttö on enemmän tyylitajusta kiinni.

Kirjoittajan ABC antaa hyviä neuvoja tässäkin. Seuraavat esimerkit ovat suoraan kyseiseltä sivulta:

Esimerkki:

Muotivärit kuuluvat jokaiseen muotikauteen; tämän kauden värejä ovat punainen ja musta.

Sää ei vaikuta jäniksiin yhtä herkästi kuin lintuihin; sairaudet saattavat kyllä harventaa lajia tuntuvasti.

Muurahaiskeon ydin on pesän toimintakeskus; siellähän mm. kasvatetaan jälkeläiset.

Ajatusviiva, kolme pistettä ja sulkeet

Ajatusviivan voi löytää joko Lisää ja Merkki toiminnolla tai sitten näppäimistöstä pitämällä vaihdon pohjassa ja näpäyttämällä numeronäppäimistön miinus-merkkiä (ctrl + -). Ajatusviiva on väliviivaa laihempi ja pidempi (vrt. - ja –). Ajatusviivan käyttöä vuorosanaviivana käsiteltiin jo aiemmin. Sen lisäksi ajatusviivaa voidaan käyttää mm. välimerkkinä, rajakohtailmauksissa ja kesken jääneen puheen tai ajatuksen ilmauksena.

Esimerkki:

”Olin kuin haavoitettu peura, joka vaappuvin askelin raahautuu suojaiseen tiheikköön voidakseen siellä tutkia nuolta joka sen on lävistänyt – ja kuolla.”

(Mary Shelley: Frankenstein, suom. Paavo Lehtonen)

Ajatusviivaa voidaan käyttää proosatekstissä sulkeiden tapaan. Ajatusviivan kummallekin puolelle tulee välilyönti. Kun ajatusviivalla taas ilmaistaan kesken jäänyttä puhetta tai ajatuksen katkeamista, ajatusviivan voi laittaa edelliseen sanaan kiinni. Jos ajatusviivan jälkeen pitäisi tulla pilkku, voi pilkun jättää pois.

Esimerkki:

”Mitä täällä oikein tapahtuu–” hän aloitti.

”No, nouskaa kaikki ven– laivaan”, korjasin nopeasti sanojani.

Sen täytyi olla Kalle – minun oma veljeni – joka oli tehnyt sen.

Hänhän oli sanonut– Mutta ehkä se sittenkin oli ollut valetta.

Kolmella pisteellä voidaan myös kuvastaa puheen katkeamista. Ajatusviivalla katkeaminen on äkillistä, kolmella pisteellä puhe pikemminkin haipuu pois. Tekstin sisällä taas kolme pistettä kuvastaa epävarmuutta. Kolmella pisteellä voidaan kuvastaa myös taukoa.

Esimerkki:

”En ymmärrä…” sanoin hiljaa.

Se kaikki kuulosti vain uskomattomalta… En ymmärtänyt enää mitään.

Tämähän oli… täysin mahdotonta.

Silloin kun lause pysyy samana ja kolme pistettä kuvastaa vain taukoa tekstissä, seuraava sana alkaa pienellä alkukirjaimella. Kolme pistettä on tehokeino ja kuten muutkin tehokeinot, sen paino vähenee, jos sitä käyttää liikaa. Kannattaakin siis varoa kolmen pisteen liikakäyttöä.

Sulkeet tulevat kiinni sisältämäänsä tekstiin. Sulkeet liittyvät lähinnä asiatekstiin ja niitä näkee sen takia vähemmän kaunokirjallisuudessa. Sulkeiden käyttöä kannattaa siis vältellä proosaa kirjoittaessa, mutta joskus tulee vastaan kohtia, joihin sulkeet sopivat.

Esimerkki:

”Se oli nainen ja vielä upeammassa puvussa kuin muut, hyvin kookas (mutta muutkin tässä huoneessa olevat olivat suurempia kuin meidän maailmamme ihmiset) ja niin tulisen ja ylpeän näköinen, että henki salpautui häntä katsellessa.”

(C. S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, suom. Kyllikki Hämäläinen)

Heittomerkki

Heittomerkki (’ -merkki) löytyy näppäimistöstä samasta näppäimestä kuin asteriski (* -merkki). Heittomerkki on siis eri asia kuin akuutti (´ -merkki) tai gravis (`-merkki), jotka löytyvät näppäimistöstä numeromerkkien vierestä. Heittomerkkiä kutsutaan joskus myös puolilainausmerkiksi.

Heittomerkkejä käytetään lainauksissa lainausmerkkien sisällä.

Esimerkki:

”Sanoit silloin, että olit ’väärässä paikassa’. Mitä oikein tarkoitit sillä?” kysyin häneltä.

Pitkien vuorosanojen merkitsemistä käsitellään lisää myöhemmin.

Heittomerkkiä tarvitaan myös joidenkin sanojen kirjoittamisessa, kuten liu’uttaa, sekä joidenkin vierasmaalaisten sanojen taivuttamisessa, kuten show, show’n.