Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 4



Asetteluohjeita 4: Muutamia asioita oikeinkirjoituksesta


Koska äidinkieltä opetetaan riittämiin Suomen kouluissa ja lisäksi kirjastoista löytyy paljon alan kirjallisuutta, en aio käsitellä oikeinkirjoitusta tässä oppaassani kovinkaan laajasti. Katsomme nyt vain läpi muutamia tärkeimpiä asioita, kuten lauseen sanajärjestystä, lauseenvastikkeita, yhdyssanoja ja muita sellaisia pieniä mutta tärkeitä juttuja.

Netistä löytyy paljon hyviä sivustoja, joilla on paneuduttu kieliopillisiin asioihin, kuten KirjoittajanABC, Kotimaisten kielten keskuksen sivut ja Nykyajan kielenopas. Olen käyttänyt näitä sivustoja myös lähteinä tätä osiota kirjoittaessa.

Sanajärjestys


Sanajärjestyksellä on väliä myös suomenkielessä, vaikka usein sanotaankin, että suomessa on vapaa sanajärjestys. Sanajärjestyksen muuttaminen perinteisestä ’subjekti, verbi, objekti’ -järjestyksestä muuttaa usein myös lauseen painotusta. Sanajärjestys on jotakin, joka menee helposti sekaisin, kun kirjoittaa paljon ja pitkiä aikoja kerralla. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota varsinkin siinä vaiheessa, kun oikoluet tekstiäsi.

Tietenkään kaikissa lauseissa ei tarvitse käyttää suoraa sanajärjestystä. Esimerkiksi joissain sivulauseissa käänteinen sanajärjestys voi sopia jopa paremmin kuin tavallinen suora järjestys. Sanajärjestyksessä kannattaa kiinnittää huomiota myös kaikkiin pikkusanoihin ja siihen, että ne löytävät omille paikoilleen. Käytä luontaista silmääsi, mikä näyttää hyvältä.

Esimerkkejä:

”Kovinkaan usein ei tyttö nähnyt outoja unia.”

Tässä lauseessa nyt painotetaan sanoja ”kovinkaan usein”, mikä saa koko lauseen kuulostamaan hassulta. Kirjoittaessa on ehkä tuntunut siltä, että tapahtuman vähäistä toistuvuutta tulisi korostaa, mutta loppujen lopuksi se tulee tarpeeksi hyvin ilmi ilmankin tätä. Oikein kirjoitettuna lauseen kuuluisi siis mennä: ”Tyttö ei nähnyt outoja unia kovinkaan usein.

”Kuinka ihanaa olisikaan tietää, mitä linnut lauluissaan kertoivat.”

Tämän esimerkkilauseen sivulauseessa verbi ei tule heti subjektin jälkeen ja niin sana ’lauluissaan’ korostuu. Lauseen voisi korjata suoraan muotoon ”mitä linnut kertoivat lauluissaan”, mutta se ei tässä tapauksessa ole välttämätöntä. Hieman sekoitettu sanajärjestys tuo virkkeeseen kaunista runomaisuutta ja muutenkin sanojen järjestys ei häiritse liikaa lukemista.

”Juuri silloin täräytti ukkonen maata.”

Tässä lauseessa on kyse käänteisestä sanajärjestyksestä (verbi tulee ennen subjektia). Käänteinen sanajärjestys ei sovi tässä tapauksessa ja saa koko lauseen kuulostamaan pelkästään hölmöltä. Oikein lauseen kuuluisi mennä: ”Juuri silloin ukkonen täräytti maata.

”Koska ongelmat vain kasvoivat kasvamistaan, päätti Greta selvittää ne kaikki kerralla.”

Tässä esimerkkilauseessa käänteinen sanajärjestys löytyy sivulauseesta. Joissain tapauksissa tämä toimii ja saattaa jopa selkeyttää tekstiä, sillä sivulauseen alkaminen erottuu näin selkeämmin. Tämänkin virkkeen voisi korjata muotoon: ”Greta päätti selvittää ne kaikki kerralla”, mutta tässä tapauksessa käänteinen sanajärjestys ei ole niin häiritsevä ja jopa omalla tavallaan sopii tekstiin.

Aina jos sinulla on epävarma olo, onko lauseen sanajärjestys hyvä, kaikkein varminta on pysytellä turvallisessa ’subjekti, verbi, objekti’ -järjestyksessä. Näin vältyt virheiltä ja hassuilta sanojen painotuksilta kaikkein varmimmin.

Lauseenvastikkeet


Lauseenvastikkeilla tarkoitetaan sellaisia ilmauksia kuin ”hänen kävellessä kotiin” tai ”syksyn tullessa”. Lauseenvastikkeilla voi vähentää sivulauseiden määrää (sivulauseilla kerrottuna kaksi aiempaa esimerkkiä menisivät ”kun hän käveli kotiin” ja ”kun syksy tuli”). Lauseenvastikkeita on paljon erilaisia; oikeastaan melko lukematon määrä. Hyvin useista sivulauseista voi muokata lauseenvastikkeen. Jos kaipaat lisää tietoa lauseenvastikkeista, kannattaa katsoa Nykyajankielenopasta.

Jos vaikuttaa siltä, että lauseessasi on turhan paljon sivulauseita, kannattaa koettaa katsoa ja miettiä, voisiko jonkin näistä ilmaista lauseenvastikkeella. Näin vähennät pilkkujen määrää ja lauseen pituuskin lyhenee, sillä lauseenvastike on aina lyhempi kuin sivulause.

Esimerkkejä:

”Kun Matti tuli kotiin eilen, hän näki pöydällä kissan.”

Tämän saman voi ilmaista myös lauseenvastikkeella eli: ”Matin tullessa kotiin eilen hän näki pöydällä kissan.” Huomaa se, että lauseenvastiketta ei eroteta pilkulla muusta lauseesta.

”Illalla satoi rankasti vettä, kun hän tuli kotiin kovaa vauhtia, jotta ehtisi näkemään ajoissa lempiohjelmansa.”

Lauseenvastikkeilla: ”Illalla satoi rankasti vettä hänen tullessa kotiin kovaa vauhtia ehtiäkseen näkemään ajoissa lempiohjelmansa.

Lauseenvastikkeiden huono puoli on se, että jos niitä on liian paljon, ne voivat tehdä lauseesta turhan sekavan. Edellisessä esimerkissä lause pysytteli juuri ja juuri ymmärrettävänä. Jos lauseenvastikkeita olisi ollut yhtään enempää, lausetta olisi pitänyt selkeyttää joko sivulauseilla tai katkaisemalla lause kahteen eri osaan. Lauseenvastikkeet voivat olla käteviä, mutta liikaa niitä ei kannata viljellä.

Yhdyssanat


Myös tästä asiasta löytyy paljon tietoa muualta internetistä sekä hauskoja yhdyssanaharjoituksia. Yhdyssana on yksinkertaisesti sanottuna ilmaisu, joka sisältää osinaan kaksi sanaa. Ongelmia saattaa tulla varsinkin silloin, kun kirjoittaja joutuu pähkäilemään onko kyseessä yhdyssana vai sanaliitto.

Kirjoittajan ABC luettelee muutamia yksinkertaisia tapoja, miten erottaa yhdyssanat. Ensimmäinen on merkitystesti. Sanoja kannattaa kokeilla kirjoittaa yhteen ja erikseen, ja arvioida, miten niiden merkitys muuttuu eri kirjoitusasuissa.

Esimerkiksi:

- peruna laatikko/perunalaatikko
- iso sisko/isosisko

Toinen tapa on tutkia sanojen painotusta. Suomenkielessä paino on aina ensimmäisellä tavulla ja sanassa on vain yksi painotus.

Esimerkiksi:

- äidin kieli/äidinkieli
- kirjaston hoitaja/kirjastonhoitaja

Kolmas tapa kokeilla kirjoitetaanko sanat yhteen vai erikseen, on lisätä sanojen väliin liitepartikkeli, omistusliite tai adjektiivi. Jos lisäys ei sovi, sanat kuuluvat yhteen.

Esimerkiksi:

- joulukin kinkku/joulukinkkukin
- muistisi vihko/muistivihkosi
- maksa herkullinen laatikko/herkullinen maksalaatikko

Muita pieniä asioita


Sitten vielä lopuksi muita pieniä, mutta tärkeitä oikeakielisyyden helmiä, joissa usein tulee virheitä.

1. alkaa + verbin perusmuoto

Puhekielestä tekstiin tarttuu helposti sellaisia rakenteita kuin ”aloimme juoksemaan” tai ”hän alkoi huutamaan”, mutta tämä ei kuulu kirjakieleen. ’Alkaa’ -sanan kanssa tulee aina verbin perusmuoto eli siis:

minä aloin juosta
hän alkoi kävellä
me aloimme puhua

Kielilautakunta teki uuden päätöksen 5.2.2014 ja siitä eteenpäin on ollut oikeakielistä kirjoittaa myös ”alkaa tekemään”. Kumpikin vaihtoehto on siis oikein, tosin vanhan koulukunnan kirjoittajan korvaan ”alkaa tehdä” kuulostaa oikeammalta.

2. varo kaksoispassiivia

Kaksoispassiivilla tarkoitetaan kun kaksiosaisessa verbissä kumpikin on passiivimuodossa. Ainoastaan jälkimmäisen kuuluu olla passiivissa ja ensimmäinen verbi on perusmuodossa. Siis:

”oltu juostu” ← oikeasti kuuluisi mennä: ”ollut juostu”
”ollaan oltu” ← ”on oltu”

Kaksoispassiivia lipsahtaa helposti, jos kirjoittaja ei tunnista passiivimuotoja. Kannattaa siis kiinnittää passiiveihin huomiota ja varsinkin silloin, kun on kyseessä kaksiosaisia verbejä!

3. kun vai kuin?

Nämä kaksi pientä sanaa sekoittuvat helposti toisiinsa, mutta niissä on kuitenkin selkeä ero. ’Kun’ ilmaisee aikaa ja ’kuin’ ilmaisee vertailua. Tässä lista yleisimmistä sanapareista:

aina kun
siihen asti kun
silloin kun
sitten kun
aivan kuin
ennen kuin
ikään kuin
niin kauan kuin
niin kuin
niin usein kuin
sen mukaan kuin
yhtä kuin

4. Yhtäkkiä, enää, ruuasta, ruoasta, sydämeen…

Tässä muutamia pikkusanoja, jotka helposti menee väärin. Siis EI näitä sanoja: ”yht’äkkiä”, ”enään”, ”sydämmestä”… ’Yhtäkkiä’ saa nykyaikana kirjoittaa yhteen ilman heittomerkkejä. ’Enää’ -sanaan tulee vain yksi n-kirjain. Ja sydämeen mahtuu vain yksi ”ämmä”. ”Ruuasta” ja ”ruoasta” ovat vielä kumpikin yhtä käypiä sanoja. ”Ruuasta” on hieman nykyaikaisempi, joten sanaa ”ruoasta” on ehkä parempi käyttää vain sellaisissa teksteissä, jotka sijoittuvat vanhaan aikaan.

Kommentit

  1. Pahoittelut jos kuulostaa pilkun viilaukselta, mutta pisti silmään pari kohtaa:
    ”hänen kävellessä kotiin”
    "hänen tullessa kotiin"
    Eikö sen kuuluisi olla "hänen kävellessään kotiin" ja "hänen tullessaan kotiin"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pistit kyllä pahan. Yritin selailla Nykyajankielenopasta, mutta en kyllä löytänyt vastausta kysymykseesi. Omaan korvaani kumpikin vaihtoehto kuulostaa ihan luontevalta, joten en yhtään osaa sanoa, kumpi kirjoitusasu on oikeampi. Täytyy katsoa, jos jostain oikeakielisyysoppaasta löytyisi vastaus!

      Poista
  2. Hyvään aikaan tuli, kesälomalla. Voi vaan arvata montako asiaa olin unohtanu, enkä ikinä ole edes kaksoispassiivia miettinyt/tajunnut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksoispassiivi on todellakin sellainen asia, että sitä ei paljoa tule miettineeksi. Itsekin tajusin sen vasta, kun luin yhtä oikeakielisyysopasta. Vasta sen jälkeen olen oppinut korjaamaan kaksoispassiivivirheitä teksteistäni.

      Poista
  3. Lauseenvastike sivulauseen sijaan on erityisen näppärä kirjoitettaessa raapaleita. Sillä säästää sanan tai kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan! Lauseenvastikkeilla saa tiivistettyä kivasti tekstiä. :3

      Poista
  4. Kiitos tästä :) tosin löysin tuolta pari kirjoitusvirhettä :D nuo aiemmin mainitut toisin sanoen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi vastaan yksi. :D Joo, kai se oikea taivutusmuoto on se "hänen kävellessään", se ainakin kuulostaa järkevältä. Pitää muistaa korjata nämä sinne oikeaan versioon. :3

      Kiitos kommentista!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Kirjoittamisesta (osa 1)

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5