26.8.2014

Kirjoittamisesta: Loppusanat



Näissä kirjoittamiseen liittyvissä blogiteksteissäni olen saanut nyt sanottua melkein kaiken, mitä minulla on sanottavana kirjoittamisesta. Sanon ”melkein”, koska koskaan ei voi sanoa aivan kaikkea. Myöhemmin keksii aina vielä jonkin yhden pikkujutun; jotakin lisättävää jo aiempaa. Mutta tähän oppaaseen on nyt säilöttynä tukeva peruspaketti kirjoittamisesta ja juuri siihen pyrinkin.

Kirjoittamisessa ei ole kyse ehdottomista totuuksista, kuten jo alussa huomautin. On monia eri tapoja kirjoittaa ja yksikään niistä ei ole väärä. Tässä oppaassa kertomistani asioista monet ovat aivan mielipideasioita; on omasta tottumuksesta kiinni, mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei. Tärkeää on, että kokeilee monia eri tapoja alkuvaiheessa, kun vasta harjoittelee kirjoittamista, ja niin etsii oman tyylinsä. Tavan, joka sinusta itsestäsi tuntuu kaikkein parhaimmalta.

Tämän oppaan kirjoittaminen on ollut antoisaa monin eri tavoin. Kirjoittamiseen liittyviä asioita selittäessä sitä joutuu itsekin oikein pysähtymään ja miettimään, miten oikeastaan teen tämän tai tuon asian. Monet jutut tulevat niin automaattisesti, ettei niitä edes huomaa ennen kuin joutuu selittämään muille, miten ne tekee.

Kiitos sinulle, hyvä lukija. Onnea ja menestystä, sekä hyviä kirjoittamishetkiä!


Ps. Jos haluat Kirjoittamisesta -oppaan pdf- tai Word -version, laita minulle sähköpostia osoitteeseen galaetha88(a)gmail.com tai jätä kommenttia alle! Kerro kommentissa sähköpostiosoitteesi ja haluatko mieluummin pdf- vai Word-tiedoston. Jaan opastani mielelläni kaikille, jotka sitä haluavat! 

21.8.2014

Tiivistelmä Hukkatytöstä

Uutta pitkää tarinaa saadaan salaiseen blogiin vasta ensiviikolla. Sillä välin kaikki vanhat lukijat (ja miksei uudetkin) voivat verestää muistojaan tällä Hukkatytön tiivistelmällä.

Lukuiloa!


19.8.2014

Kirjoittamisesta: Harjoitustehtävä 5



Harjoitustehtävä 5: Novelli

Tämä on viimeinen harjoitustehtävä, joten tällä kertaa tarkoituksena on kirjoittaa kokonainen novelli alusta loppuun. Käytä apunasi aiempia neuvoja, ohjeita ja harjoituksia, ja muista myös oikoluku ja novellin lopullinen hiominen sen jälkeen, kun se on valmis. Tyyli on täysin vapaa, mutta aiheeksi sinun tulisi valita jokin seuraavista:
  1. Kuvastimen läpi
  2. Kuparisydän
  3. Alppiruususokkelo
  4. Laululintu
  5. Yön silmät
  6. Norsunluu
  7. Tuntematon vanki
  8. Pimeyden sydän
Aiheen ei välttämättä tarvitse olla tarinasi otsikko tai itse aiheen sanaa/sanoja ei tarvitse novellista sellaisena löytyä; aihe toimii vain innoituksen lähteenä. Inspiraation kipinänä, joka laittaa tarinan idean liikkeelle mielessäsi.

Hyviä kirjoittamishetkiä!


Ps. Jos kirjoitat tämän harjoitustehtävän pohjalta novellin ja julkaiset sen blogissa/muualla netissä, linkitä se tänne, niin voin tulla lukemaan sen ja antamaan palautetta. 

13.8.2014

Elämän illuusio

Tämä on yksi hyvin kafkamaisia novellejani, joten kaikki pitkät, sekavat lauseet ovat tietoisesti sellaisia kuin ovat. Löysin Franz Kafkan novellit hassua kautta. Luin netissä eräällä keskustelupalstalla (joka nykyään on jo autioitunut) lukioikäisenä keskustelua huonoimmista kirjoista, joita ihmiset olivat koskaan lukeneet. Eräs mainitsi Kafkan novellit; kuulemma ne olivat sekavia ja huonosti kirjoitettuja. Noh, päätin ottaa haasteen vastaan ja lainasin seuraavalla kerralla kirjastosta yhden Kafkan novellikokoelman. Huomasin välittömästi pitäväni tämän teksteistä.

Kafkan novelleille ominaista on niiden lyhyys, salaperäisyys, unenomaisuus ja pitkät, sivulausetta sivulauseen perään olevat lauseet. Ne ovat todella runomaisia ja kauniita, ja jäävät pitkäksi aikaa vaivaamaan ja mietityttämään aivojen perukoille.

Kafkaan ihastuneena kirjoitin yhteen aikaan useita hyvin kafkamaisia novelleja. En tiedä osaisinko kirjoittaa tällaista tekstiä vieläkin; luultavasti minun pitäisi ainakin ensin lukea joku Kafkan novellikokoelma läpi muistinvirkistykseksi.




Elämän illuusio

Aina silloin tällöin, määräpäivinä, elämän illuusio paljastuu, kuten kristalli jota lyödään taltalla, jolloin se halkeaa ja paljastaa sisältään pelkkää hiekkaa. Silloin on aivan pakko tuijottaa auton tai junan tai lentokoneen ikkunasta tai seistä laivan kannella, vaikka sää olisi kuinka huono tahansa, vain jotta voisi varmistua siitä, että todella liikkuu jonnekin. Niin että sinua ei vain pyöritetä, kuten sokkoa leikissä, side silmillä, kunnes olet aivan pyörryksissä ja sitten sanotaan: ’katso! olet uudessa paikassa!’ vaikka se on yhä se sama vanha. Silloin on aivan pakko puhua vastaantulijalle kadulla omaa kieltä, jotta voisi varmistua siitä, että sinua ei todellakaan ymmärretä; että kieltäsi tai maatasi tai rotuasi ei tunnisteta.
     Silloin voit puhua vierasta kieltä ja leikkiä olevasi joku muu – teeskennellä näin kunnes se muuttuu todeksi ja sinua pelottaa. Yllättäen maailma on vieras, utopiaa, sillä et tunne edes itseäsi etkä omaa kättäsi. Silloin tuntuu hyvältä palata kotiin ja hyvästellä se toinen persoona; se joka puhuu täydellistä englantia, puhuu tuntemattomille, hymyilee, tuntee riemua, ei ahdistusta ja on kaikin puolin onnellinen ketale.
     Sillä hän on uni ja illuusio, kuten muu maailmakin. Ja unesta, vaikka kuinka ihanasta, on aina joskus pakko herätä, sillä niin maailma toimii.