26.5.2016

Kirja-arvostelu: Essi Tammimaa, Noaidin tytär

Kuva: Risingshadow
Essi Tammimaa: Noaidin tytär

Otava 2013
Luettu e-kirjana

Virkistävällä tavalla erilainen, mutta loppua kohden turhan kiirehtiväksi muuttuva kirja. Siinä Noaidin tytär pähkinän kuoressa.

Noaidin tytär kertoo Aura nimisestä tytöstä, joka on muuten aivan tavallinen lukiolainen, paitsi että hän näkee näkyjä. Aura alkaa kirjoittaa näkyihinsä perustuvaa kirjaa saamelaissoturittarista. Kirjan julkaisujuhlassa Auralle selviää, että näyt eivät olekaan olleet pelkkää kuvitelmaa. Hän sotkeutuu syvälle saamelaissoturittarien sotkuihin. Juttuun liittyy jotenkin myös saamelaislaulaja Paju, johon Aura on ihastunut syvästi.

Aivan alussa lukemista häiritsi valtavasti lukuisat uudissanat. Ensimmäisestä kappaleesta löytyy heti sellaisia kuvailevia sanoja kuin "taimeltaa", "kalsa", "loukuttaa" ja "lutainen". Rehellisesti sanoen lukeminen jäi melkein kesken, kun sanoille ei näkynyt loppua. Mutta kun maltoin lukea eteenpäin, outoihin sanoihin tottui ja lopulta niihin ei edes kiinnittänyt suuremmin huomiota. Vähän vähempikin olisi kuitenkin riittänyt.

Samoin päähenkilö Aura vaikutti alussa ärsyttävältä. Häntä kuvaillaan todella epäsosiaaliseksi, epävarmaksi ja syrjäänvetäytyväksi. Hän pitää lukemisesta ja kirjoittamisesta, eikä koskaan pääse mihinkään kavereidensa kanssa, koska isä on mälsä. Teiniangstia on annosteltu isolla kauhalla; vähän turhankin isolla. Auran hahmo muuttuu hitusen siedettävämmäksi kirjan edetessä, vaikka ihan lopussakin sama epäitsevarmuus on vahvasti läsnä. Aura väittää kivenkovaan vielä loppumetreilläkin, ettei ole mikään sankari, vaan totaalinen luuseri. Se tuli jo selväksi.

Kun näiden puutteiden yli pääsee, lukeminen muuttuu ihan miellyttäväksi. Juoni on mukiinmenevä aina kirjanjulkaisujuhlaan asti, missä tapahtuu suuri käänne. Verkkainen tunnelma ja hitaasti auki kääriytyvä juoni unohtuvat saman tien. Tuntuu siltä kuin kirjailijalle olisi tullut kiire saada kirjansa loppuun asti.

Esimerkkejä kiireen tunnusta on sivuhahmo Markus. Koko ajan mielenkiintoisammaksi muuttunut kaveripoika/melkein poikaystävä -hahmo siivotaan raa'asti pois juonesta. Hahmo yksinkertaisesti vain jätetään metsään ja tähän palataan vasta epilogissa, aivan kuin kirjailija olisi vasta kirjan kirjoitettuaan muistanut koko hahmon olemassaolon. Tämä on todellinen sääli, sillä hahmo katoaa juuri sillä hetkellä, kun on saamassa syvyyttä.

Pahista, Àvráa, ei paljoa pohjusteta. Tämän pahuus on vain pahuutta ilman sen suurempaa syytä. Olisin toivonut hieman laajempaa taustoitusta, mutta hahmo tuntuu kiireessä kyhätyltä. Auran, Pajun ja Aliissán välille kehitellään hitusen kolmiodraamaa, mutta sitten sekin lakaistaan vähin äänin maton alle. Loppukahinoissa Aura miettii mielessään, miten häntä on jo monta päivää koulutettu pahan kukistamiseen - tekstistä tätä ei kuitenkaan näe. Kaiken kaikkiaan kovin hätäistä. Tämä on sääli, sillä kirjan alkuosa on niin huolella luotu.

Pidin kuitenkin saamelaisuudesta ja mystisistä elementeistä. Hienoa nähdä suomalainen nuorille suunnattu romanttinen fantasiaromaani, jossa hyödynnetään saamelaisia uskomuksia, jumalia ja taruja niiden ainaisten ihmissusien ja vampyyrien sijasta. Tässä on käytetty mielikuvitusta! Uniikin juonen lisäksi pidin myös alun rauhallisesta tunnelmasta ja kuvailusta. Ilman hätiköityä loppua olisin varmasti pitänyt tästä kirjasta vielä enemmän.

★★☆☆☆


19.5.2016

Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School: Yön valitut

Kuva: Risingshadow
C. J. Daugherty: Night School: Yön valitut

Otava 2013
Luettu e-kirjana

Night School on alultaan ihan lupaava, mutta loppua kohden puhtiaan menettävä kirja. Lopussa totta kai pedataan jo seuraavaa osaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on melko tavanomainen nuortenkirja.

Alussa päähenkilö, nuori Allie-niminen tyttö jää kiinni pahanteosta, joutuu ongelmiin ja lähetetään salaperäiseen Cimmerian sisäoppilaitokseen. Ensimmäisenä tulee mieleen Harry Potter, mutta tämä mielikuva karisee nopeasti pois. Toisin kuin Pottereissa, Night Schoolissa ei ole mitään fantasiaelementtejä. Lisäksi ihmissuhteita käsitellään paljon, kuten nuorille naisille suunnatuissa kirjoissa yleensäkin.

Juoni ei suuria yllätyksiä heitä. Jopa yökoulu on loppujen lopuksi pienoinen pettymys. Loppua kohden juoni muuttuu kliseiseksi "kaikki pyörii syystä jota ei tiedetä päähenkilön ympärillä" -höpinäksi. Loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei selviä ja lukijan oletetaan hankkivan seuraavan osan käsiinsä. Hyvän ja mielenkiintoa herättävän alun jälkeen loppu lässähtää pahasti.

Päähenkilö Allie onneksi pelastaan paljon. Vaikka kirja on kirjoitettu kautta linjan ulkoisella kertojalla (sen sijasta että oltaisiin käytetty minä-kertojaa), näkökulma pysyy tiukasti Allien silmien takana. Kertojan ääni on häivytetty taustalle. Allie tulee tämän myötä lähelle lukijan ihoa. Allie onkin hyvin kirjoitettu hahmo, vaikka muutos graffiteja maalailevasta hulttiosta koulun priimukseksi käy turhan äkkinäisesti.

Muita hahmoja kirjassa on Allien ystävä Jo, ihastuksen kohde Sylvain ja pahapoika Carter. On kerrankin mukavaa lukea teiniromantiikkaa, jossa ihastuksen upeutta ei määritellä pelkästään tämän vatsalihaksista. Hahmoihin on yritetty saada henkeä, vaikka välillä näiden luonteissa lyödäänkin hieman yli. Ainakin kirjoittajalla on ollut yritystä mukana, se on plussaa. Välillä Allien ympärillä pyörivät pojat onnistuvat jopa ihastuttamaan.

Night Schoolista on vaikea keksiä mitään muuta sanottavaa. Juonen puolesta kirja on melkoinen tynkä. Lopusta olisi voinut karsia turhaa täyttöä reilulla kädellä pois. Jatko-osa on pakko lukea, jos haluaa tietää, mistä tarinan juonessa oikeastaan on kyse. Ei kiva. Pidin kuitenkin aloituksesta ja päähenkilöön oli saatu luonnetta.

★★☆☆☆


2.5.2016

Olipa kerran rakkaustarina Elisa Kirjassa

Olipa kerran rakkaustarina - Kokoelma rakkausnovelleja on nyt ilmestynyt Elisa Kirja -palvelussa. Hinta on 4,50 €.

Jos et ole vielä tutustunut, nyt sinulla on tilaisuus hankkia itsellesi hieman kesälukemista.

Lukuiloa!