Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School: Yön valitut
 |
| Kuva: Risingshadow |
Otava 2013
Luettu e-kirjana
Night School on alultaan ihan lupaava, mutta loppua kohden puhtiaan menettävä kirja. Lopussa totta kai pedataan jo seuraavaa osaa. Kaiken kaikkiaan kyseessä on melko tavanomainen nuortenkirja.
Alussa päähenkilö, nuori Allie-niminen tyttö jää kiinni pahanteosta, joutuu ongelmiin ja lähetetään salaperäiseen Cimmerian sisäoppilaitokseen. Ensimmäisenä tulee mieleen Harry Potter, mutta tämä mielikuva karisee nopeasti pois. Toisin kuin Pottereissa, Night Schoolissa ei ole mitään fantasiaelementtejä. Lisäksi ihmissuhteita käsitellään paljon, kuten nuorille naisille suunnatuissa kirjoissa yleensäkin.
Juoni ei suuria yllätyksiä heitä. Jopa yökoulu on loppujen lopuksi pienoinen pettymys. Loppua kohden juoni muuttuu kliseiseksi "kaikki pyörii syystä jota ei tiedetä päähenkilön ympärillä" -höpinäksi. Loppujen lopuksi oikeastaan mitään ei selviä ja lukijan oletetaan hankkivan seuraavan osan käsiinsä. Hyvän ja mielenkiintoa herättävän alun jälkeen loppu lässähtää pahasti.
Päähenkilö Allie onneksi pelastaan paljon. Vaikka kirja on kirjoitettu kautta linjan ulkoisella kertojalla (sen sijasta että oltaisiin käytetty minä-kertojaa), näkökulma pysyy tiukasti Allien silmien takana. Kertojan ääni on häivytetty taustalle. Allie tulee tämän myötä lähelle lukijan ihoa. Allie onkin hyvin kirjoitettu hahmo, vaikka muutos graffiteja maalailevasta hulttiosta koulun priimukseksi käy turhan äkkinäisesti.
Muita hahmoja kirjassa on Allien ystävä Jo, ihastuksen kohde Sylvain ja pahapoika Carter. On kerrankin mukavaa lukea teiniromantiikkaa, jossa ihastuksen upeutta ei määritellä pelkästään tämän vatsalihaksista. Hahmoihin on yritetty saada henkeä, vaikka välillä näiden luonteissa lyödäänkin hieman yli. Ainakin kirjoittajalla on ollut yritystä mukana, se on plussaa. Välillä Allien ympärillä pyörivät pojat onnistuvat jopa ihastuttamaan.
Night Schoolista on vaikea keksiä mitään muuta sanottavaa. Juonen puolesta kirja on melkoinen tynkä. Lopusta olisi voinut karsia turhaa täyttöä reilulla kädellä pois. Jatko-osa on pakko lukea, jos haluaa tietää, mistä tarinan juonessa oikeastaan on kyse. Ei kiva. Pidin kuitenkin aloituksesta ja päähenkilöön oli saatu luonnetta.
★★☆☆☆
Kommentit
Lähetä kommentti