Kirja-arvostelu: C. J. Daugherty, Night School 3: Fracture
C.
J. Daugherty: Night School 3: Fracture
Atom 2013
Luettu e-kirjana
Luettu englanniksi
Luin Night School-sarjan kolmannen
osan englanniksi, koska sitä ei ole suomennettu. Sarjan suomentaminen
lopetettiin kesken kaiken. Kirjassa käytetty englanti ei ole
liian vaikeaa, ainoastaan jotkin adjektiivit olivat outoja minulle, joten jos
kielitaitoa yhtään löytyy, tämän kyllä pystyy lukemaan läpi.
Itse kirja on aivan yhtä epätasainen
kuin edeltäjänsä. Alkuosa on vähän tylsä ja liikkuu hitaasti, kun taas loppuosa
on täynnä toimintaa ja nopeita käänteitä. Hyvänä puolena on se, että vihdoin ja
viimein saadaan hieman vastauksia kahdesta ensimmäisestä kirjasta auki
jääneisiin kysymyksiin.
Edellisen kirjan tapahtumien jäljiltä
Allie on pahasti traumatisoitunut. Hän yrittää kirjan alussa paeta koulusta,
mutta joutuu lopulta palaamaan. Cimmerian sisäoppilaitoksessa niin opettajat
kuin oppilaat yrittävät etsiä myyrää, joka toimii pahiksen, Nathanielin,
leipiin. Samalla Allie yrittää saada tolkkua poikaystäväongelmiinsa.
Fracturen juoni kulkee epätasaisesti.
Iso osa kirjasta on petturin etsimistä kissoin ja koirin, joka valitettavasti
on se tylsin osuus. Mukaan on sekoitettu Allien ihmissuhdeongelmia, mutta
nekään eivät säväytä enää samalla tavalla kuin aiemmissa osissa. Kun Sylvainin
sinisiä silmiä kuvailtiin sadannennen kerran, alkoi jo minuakin nyppiä. Hyvä
puoli on se, että poika-asioihin saatiin viimeinkin jotain tolkkua. Onhan se
hyvä, että jopa jo kolmannen kirjan kohdalla Allie saa päätettyä, ketä
oikeastaan rakastaa.
Puolivälin jälkeen Allien isoäiti
Lucinda putkahtaa paikalle, ja antaa taustoitusta pahikselle ja miksi tämä on
niin kiinnostunut Alliesta. Tietoisku tulee hieman epäsulavalla tavalla, mutta
lukija ei sitä edes huomaa, koska vihdoinkin saadaan
hieman valoa siihen, mitä täällä oikein tapahtuu! Mukava saada hieman
motiiveja Nathanielin tekojen taustalle, vaikka vähän huterilta ne kuulostavat.
Mitä enemmän juonesta saa tietää, sitä huonommalta se vaikuttaa, valitettavasti.
Kaiken aikaa odotin jotain parempaa kuin tämä. Pienoinen pettymys.
Kirjan loppu onkin pelkkää toimintaa.
Sitä on mukava lukea tylsän alkuosan jälkeen. Tohinassa ei ole ihan hirveästi
järkeä, mutta ainakin se on viihdyttävää.
Fracturen ongelma on lähinnä siinä,
että se yrittää kovasti olla piinaava ja jännittävä, kun se oikeastaan... ei ole.
Vaikka kirjassa etsitään kovasti vakoojaa ja kuka vain voi olla petturi jne
jne, se ei missään vaiheessa tunnu painostavalta. Vakooja on kuitenkin vain
jokin epämiellyttävä hahmo tai sitten joku, joka tulee takavasemmalta täysin
puskista. Tietenkään se ei voi olla joku, jolla oikeasti olisi merkitystä.
Piinaavan trillerin sijasta Fracture on vain tylsää ja ennalta-arvattavaa
huttua. Toivon että olen väärässä, ja että seuraavat osat tekevät jotakin
todella yllättävää. Odotukseni eivät kuitenkaan ole korkealla.
★★☆☆☆
Hienoa ettei tämä ollutkaan kuollut blogi! Olen parhaillaan lukemassa sinun Kirjoittamisesta-opasta ja olen pitkään toivonut että jatkaisit postauksien tekemistä :)
VastaaPoistaHehe, ei kuollut, vain koomassa aina joskus. ;)
PoistaYritän kyllä kirjoitella tänne aina joskus. Nyt viimeaikoina kirja-arvosteluja, kun on ollut aikaa lukea paljon kirjoja näin kesällä.