Kirja-arvostelu: Salla Simukka, Toisaalla

Kuva: Risingshadow
Salla Simukka: Toisaalla

Tammi 2012
Luettu e-kirjana

Toisaalla on jatko-osa Salla Simukan kirjalle Jäljellä. Se, iskeekö jatko-osa, riippuu paljolti siitä, miten paljon piti ensimmäisen osan avoimesta lopetuksesta ja asioiden selittämättä jättämisestä. Jos siitä piti, jatko-osaa ei kannata lukea. Jos taas avoin lopetus jäi kaivelemaan, jatko-osa on pakkoluettavaa. Kaikki, mikä jäi ensimmäisessä osassa selittämättä, kerrotaan jatko-osassa. Tämä on kirjan vahvuus ja heikkous.

Toisaalla alkaa melkein samasta pisteestä, mihin Jäljellä kirjan lopussa jäätiin. Ainoastaan päähenkilö on vaihtunut Emmistä Samueliin. Samuel on perusnörtti poika. Hänellä ei ole paljoa ystäviä ja illat kuluvat pitkälti dataamisen merkeissä. Takaumilla aletaan selvittää, miten Samuel liittyy Emmiin ja omituisiin tapahtumiin, joita Jäljellä kirjassa tapahtui. Romaanissa tavallaan kerrataan kaikki edellisen osan tapahtumat eri näkökulmasta, näin avaten enemmän tarinan maailmaa ja edellisen kirjan mysteereitä.

Tämä onkin kirjan suurin ongelma. Jos edellisen kirjan mystisyydestä piti, on jatko-osa turha. Sen lukeminen voi miltei pilata koko ensimmäisen osan lukukokemuksen. Siltä ainakin minusta itsestäni tuntui, sillä pidin todella paljon avoimesta lopetuksesta, sekä siitä miten asiat jätettiin lukijan itsensä pohdittavaksi. Toisaalla on kuin Jäljellä kirjan valmiiksi pureksittu versio, joka tarjoillaan lukijalle rautalangan kera valmiina lautasella. Mitään ei jätetä arvailun varaan tai lukijan omille hoksottomille pääteltäväksi.

Ymmärrän kyllä niitäkin ihmisiä, joita avoimeksi jätetty juoni on jäänyt vaivaamaan. Jos ensimmäisestä osasta ei pitänyt, voi jatko-osa olla heille juuri passeli. Sellaiset ihmiset voivat pitää toisesta osasta enemmän kuin ensimmäisestä.

Jotenkin Samuelin hahmo ei napannut yhtään. Samuel oli kuvailtu todella kliseiseksi nörttipojaksi, joka nukkuu päivät ja pelaa tietokoneella yöt. Muutenkin hahmosta jäi jotenkin epämiellyttävä fiilis. En pitänyt. Samuel kuulosti liikaa stalkkerilta ollakseen nuortenromaanin romanttinen miespuolinen hahmo.

Romaanin maailma oli kohtuu hyvin kuvailtu ja luotu, mitä nyt keinotodellisuuden tekoa olisi voinut avata hieman enemmän. Aihe on mukavan ajankohtainen nyt, kun virtuaalilasit ovat tekemässä oikeasti tuloa tavisten elämään. Enemmän pohdintaa olisi voinut olla mukana. Nyt kaikki etiikat ja muut jäivät aika pienelle sijalle kirjan teemojen joukossa.

En pitänyt tästä yhtä paljon kuin edellisestä osasta, mutta tosiaan ymmärrän myös vastakkaisia mielipiteitä. Paljon tosiaan riippuu siitä, mitä mieltä oli Jäljellä romaanista. Jos siitä piti, Toisaalla on vain yksi turha jatko-osa, jonka ohi voit huoleti hypätä. Jos taas et pitänyt edellisestä osasta, kokeile lukea tämä kirja. Voit yllättyä iloisesti.

★★☆☆☆

Kommentit

  1. Minusta tämä oli jälkikäteen ajateltuna tavallaan aika turha kirja, koska tässä vain selitettiin kaikki asiat juurta jaksaen uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä samaa mieltä... Eka osa riitti minulle ihan hyvin. En olisi kaivannut toista osaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 1

Kirjoittamisesta (osa 1)

Kirjoittamisesta: Asetteluohjeita 5