4.8.2017

Kirja-arvostelu: Kiera Cass, Ainoa

Kiera Cass: Ainoa

Pen & Paper 2017

Ainoa on Kiera Cassin Valinta-sarjan kolmas osa. Samalla siinä saa päätöksensä America Singerin tarina. Ainoa on selvästi parempi kuin edellinen osa, Eliitti, mutta ei yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa, joka kaikesta pöhköydestään huolimatta onnistui viihdyttämään minua. Ainoa kulkee hieman liian ennalta-arvattavia polkuja ja paikka paikoin on melkein tylsä. Silti sarjan faneille kirja on pakkoluettavaa ja ruokkii kolottavaa romantiikanhammasta vähintään hyvin.

America on yhä kisassa mukana tavoittelemassa unelmien poikamiehen, Maxonin, kättä. American temppuilut eivät miellytä kuningasta, joka toivoisi tämän jo lähtevän kotiin. Maxon taas ei uskalla tunnustaa tunteitaan Americalle, koska ei ole varma, tunteeko tämä samoin häntä kohtaan. America on jo päättänyt, että haluaa Maxonin, mutta pitää Aspenia lähellään siltä varalta, jos ei voitakaan kisaa. Ihmissuhdesolmuja siis löytyy ihan riittävästi. Huolta aiheuttaa myös kapinalliset, jotka ovat muuttuneet vain entistäkin aggressiivisemmiksi.

Päähenkilö America on Ainoassa vähemmän ärsyttävä kuin edellisessä osassa. Hän on tehnyt päätöksensä ketä rakastaa, eikä enää pähkäile Maxonin ja Aspenin välillä. Silti hän ei ole tehnyt välejään täysin selviksi Aspenin kanssa, koska ei halua menettää tätä lopullisesti. American motiivit ovat ihan järkeenkäypiä ja päteviä, vaikka toisinaan lukiessa tekisi mieli ravistella Americaa hartioista ja huutaa: Puhu hänelle! Tällaisille kirjoille on ihan perinteistä, että kaikki ongelmat selviäisivät, jos ihmiset vain puhuisivat enemmän toisilleen.

Ja siinä Ainoan ongelma onkin; se on niin perinteinen, että se alkaa muuttua kliseiseksi. Juoni on toisinaan ennalta-arvattava, jopa hieman tylsä. America on onneksi mukavan toimelias ja näppärä hahmo, mikä pelastaa paljon. Hahmosta on helppo välittää ja siksi lukeminen sujuu sutjakkaasti tylsissäkin kohdissa. Kapinallisetkin ovat mukana juonessa, eivätkä pelkästään turhana sivumainintana jossakin taustalla.

Kaiken kaikkiaan Ainoa on ihan ok kirja. Se on höpsö ja romanttinen, välillä vähän kliseinenkin, mutta nopea lukea ja viihdyttävä. Mitä muuta voisi odottaa kirjalta, jonka pääinspiraation lähteinä ovat näemmä toimineet Nälkäpelit ja Unelmien poikamies tosi-tv-sarja. Lisäpisteitä kannesta, joka on jälleen kerran tyrmäävän upea.

★★☆☆☆

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti